You are on page 1of 19

AVAJAOPEN OY

Maahanmuuttajat ja työ -
toinen sukupolvi
Studiokysymys: Miten vältämme Malmö-skenaarion?
Riku Siivonen & Taneli Heikka
2.5.2011
Sisältö
1. Johdanto ........................................................................................................................................................................... 3
2. Maahanmuuttajat Suomessa .................................................................................................................................... 4
3. Maahanmuuttajien toisen sukupolven yleistilanne ........................................................................................ 6
4. Identiteetti ja perhe .................................................................................................................................................... 7
5. Koulumenestys .............................................................................................................................................................. 7
6. ”Syrjäytyminen” ............................................................................................................................................................ 8
7. Perhe ................................................................................................................................................................................. 9
8. Yleistilanne Suomen työmarkkinoilla ............................................................................................................... 10
9. Toisen sukupolven siirtyminen työmarkkinoille .......................................................................................... 13
10. Kielikysymys ............................................................................................................................................................. 15
11. Yrittäjyys .................................................................................................................................................................... 16
12. Jo työelämässä olevien maahanmuuttajien asema suomalaisilla työmarkkinoilla ...................... 17
13. Lopuksi........................................................................................................................................................................ 17

Lähteet................................................................................................................................................................................ 18
1. Johdanto

"Maahanmuuttajat ohjataan alapään hommiin", tutkija Tuuli Kurki kärjistää.


Siis paitsi hoivatyöhön, myös sosiaali- ja terveysalan hierarkiassa pohjalle. Kurki on haastatellut sekä
yhdeksäsluokkalaisia maahanmuuttajien lapsia että Suomessa vain muutaman vuoden asuneita vähän
vanhempia maahanmuuttajia, jotka osallistuvat "Mavaan" eli "maahanmuuttajien ammatilliseen
koulutukseen valmistavaan koulutukseen" – sekä molempien ryhmien opettajia. Tulos oli selvä:
opettajat ja opinto-ohjaajat suosittelevat maahanmuuttajille usein esimerkiksi lähihoitajakoulutusta.
Niin miehille kuin naisille, vaikka lähihoitajakoulutus on ollut naisvaltainen ala. Niin
korkeakoulutetuille kuin kouluttamattomille.

Perusteluna on usein realismi: ”sinne ainakin pääsee”, ja alalla tarvitaan työvoimaa. Lisäksi jotkut
opettajat katsovat esimerkiksi somalityttöjen soveltuvan hyvin hoitotyöhön, koska hehän ovat kaikki
hoitaneet ison perheensä sisaruksia. Tällaisten kategorisoitujen käsitysten perusteella tehdään pitkän
tähtäimen suunnitelmia toisten puolesta.

Seurauksena sekä maahanmuuttajamiehet että naiset sanovat olevansa kiinnostuneita nimenomaan


lähihoitajan työstä. Yksi syy on esimerkiksi se, että nuorten on mukavampi hakea kouluun, jossa on jo
ennestään iso osa maahanmuuttajia. Siellä ei tunne olevansa yksin eikä rasismia tarvitse pelätä niin
paljon.

Väheksymättä alaa – voisiko heistä olla myös muihin tehtäviin?

MAVA-koulutus on harvoja pitkäaikaisia projekteja, joilla maahanmuuttajien koulutusta ja


työllistymistä on autettu. Se alkoi jo 1990-luvun lopulla ja oli aluksi tarkoitettu maahan teini-ikäisinä
tulleille maahanmuuttajille. Nyt se on laajentunut kaikille ikäryhmille. Sitä antavat ammattikoulut sekä
Amiedun kaltaiset koulutusyritykset. MAVA käsittää lähinnä kielenopetusta, eri
koulutusvaihtoehdoista kertomista sekä työharjoittelua. MAVA on nimenomaan ammatilliseen
koulutukseen valmistava –vaikka osa kurssilaisista pohtii lukioon menemistä, sitä ei oteta huomioon
kurssin aikana.

MAVA kuvastaa tapaamme niputtaa maahanmuuttajat yhdeksi kastiksi. Samalla kurssilla voi olla
miehiä, naisia, maistereita, peruskoulun käyneitä – heidän koulutukselliset valmiutensa ovat hyvin
erilaiset. Osallistujien ikähaitari on 19–45. He ovat asuneet Suomessa hyvin eri aikoja. Lisäksi
kurssilaiset eroavat uskonnon, kulttuurin ja kansalaisuuden perusteella.

Samalla MAVA kuvaa tarjonnan niukkuutta: Helsingissä eräälle kurssille haki 80, pääsi 19. Uuden
uran pohtimista riittää monella maahanmuuttajalla. Kurki kertoo rakennusinsinööristä, joka haki oman
alansa töitä. Työvoimatoimisto sanoi, ettei kannata yrittääkään. Virkailija tarjosi bussikuskin ammattia.
Mies halusi kuitenkin oman alansa töitä – mutta ei päässyt. Lopulta hän päätyi MAVA-koulutukseen ja
sitä kautta lopulta opettajien suositusten kautta lähiohoitajakurssille. Näin insinööristä tuli lähihoitaja.

Tuuli Kurki sanoo, että tietyllä tavalla järjestelmämme "maahanmuuttajaistaa", kuten hän
tutkimuksessaan on ilmiön nimennyt. Mava-koulutukseen tulee heterogeeninen porukka ihmisiä –
mutta sieltä lähtee homogeenisempi ryhmä ulos: näin opetetaan mikä on maahanmuuttajan paikka ja
tehtävä tässä yhteiskunnassa.
Se kuvaa tietysti myös yleisemmin sitä, kuinka käsityksemme suomalaisuudesta on varsin tiukka.
Milloin ihminen muuttuu suomalaiseksi? Tarvitaanko siihen kaksi vuotta, 20 vuotta vai kolme
sukupolvea? Onko tiettyjä etnisiä ryhmiä, joiden jälkeläiset eivät muutu koskaan suomalaisiksi?

Tämä liittyy toisen sukupolven maahanmuuttajiin. Sillä termillä heistä puhutaan – vaikka Suomessa
syntyneet maahanmuuttajien lapset eivät ole koskaan elämässään muuttaneet. Eivätkä he myöskään
halua itseään kutsuttavan maahanmuuttajiksi – mutta eivät toisaalta kutsu itseään aina suomalaisiksi.

2. Maahanmuuttajat Suomessa

Suomessa laajamittainen maahanmuutto alkoi 1990-luvun alussa. Kahdenkymmenen vuoden aikana


Suomen vieras kielinen väestö on kahdeksankertaistunut. Heitä on noin neljä prosenttia suomalaisista.
Helsingissä vieraskielisen väestön osuus on 10,2 prosenttia.

Maahanmuutto on kiihtynyt EU:n laajenemisen ja työvoiman liikkuvuuden esteiden poistuessa.


Vuonna 1999 Suomeen muuti vajaat 15 000 ihmistä, viime vuonna tulijoita oli melkein 25 000. Työn
perässä tulee kymmenen kertaa enemmän ihmisiä kuin turvapaikanhakijoita on.

Koko kuvasta ehkä kaksi seuraavaa graafia kertovat yhden olennaisen muistettavan seikan. Vaikka
julkinen keskustelu keskittyykin usein esimerkiksi Afrikan maista tuleviin turvapaikanhakijoihin,
heidän osuutensa on pieni. Ulkomailla syntynyt väestö tulee Suomeen naapurimaista.
Ulkomailla syntynyt väestö syntymämaan mukaan 2009.
Lähde: Tilastokeskus 2011.

Entinen NL tai
Muut
Venäjä
38 %
23 %

Ruotsi
13 %

Viro
Saksa 9%
Entinen
Jugoslavia Thaimaa Irak Kiina
Somalia

Vieraskieliset kielen mukaan 2010. Lähde: Tilastokeskuksen väestötilastot 2011.


muu vieraskielinen
venäjä
eesti, viro
somali
englanti
arabia
kurdi
kiina
albania
thai
vietnam
saksa
turkki
persia

0 10000 20000 30000 40000 50000 60000


3. Maahanmuuttajien toisen sukupolven yleistilanne

Tiivistäen voidaan sanoa, että toisen sukupolven maahanmuuttajia on kymmeniä tuhansia, he ovat
hyvin heterogeeninen ryhmä ja että he ovat nuoria.

Kahdelle maahanmuuttajalle Suomessa syntyneitä lapsia on vuonna 2010 reilut 40 000. Jos toiseen
sukupolveen lasketaan myös hyvin nuorena maahan muuttaneet lapset sekä kansainvälisistä
avioliitoista syntyneet lapset, joiden toinen vanhempi on ulkomaalainen, luku nousee reilusti yli sataan
tuhanteen.

Seuraavan viidentoista vuoden aikana peruskoulunsa päättävistä nuorista joka kymmenes on


maahanmuuttajataustainen – lähes 100 000 henkilöä. Heistä iso osa on käynyt suomalaisen
koululaitoksen kokonaan ja osaa kielen.

Suomalaista maahanmuuttajien toista sukupolvea on tutkittu vähän, varsinkin työmarkkinoiden


näkökulmasta. Osin se johtuu heidän nuoruudestaan. Sitä vaikeuttaa osin se, että universaali-Suomessa
ei tilastoissa määritellä ihmisiä heidän taustansa perusteella. Usein ainoa tapa on löytää tilastoista "ei-
suomenkieliset". Se tietysti tarkoittaa, että muun kuin suomen kielekseen merkitsevät usein vasta
maahan tulleet. Se vinouttaa tutkimusta.
4. Identiteetti ja perhe

Tutkija Lotta Haikkola Helsingin yliopistosta on tutkinut maahanmuuttajien lapsien identiteetteihin


liittyviä kysymyksiä. Hänen mukaansa ulkomaalaisuus on usein vahvasti läsnä toisen sukupolven
käsityksissä itsestään. Identiteettiä rakennetaan tekemällä eroa suomalaisuuteen ja siihen liitettyihin
negatiivisiin piirteisiin. Suomalaisen ja ulkomaalaisen ero ei siis häviä helpolla, vaikka ihminen olisi
syntynyt ja asunut koko elämänsä Suomessa.

Lehtihaastattelussa Haikkola kuitenkin muistuttaa, ettei tästä tule päätellä, etteivät nämä nuoret olisi
kotoutuneet tai suomalaistuneet. Kyse on usein nuorille tyypillisestä kehitysvaiheesta, jossa halutaan
erottautua muista omaa erityisyyttä etsiessä.

”Kyse voi olla omien juurien löytämisestä, tietynlaisesta uudelleen etnistymisestä”, toteaa Haikkola. Ei
siis pidä ajatella, että ulkomaalaisuuteen perustuva identiteetti olisi syrjäytyneen ihmisen identiteetti.

Usein toisen sukupolven ongelmaksi kuvataan vanhempien kulttuurin ja ympäröivän kulttuurin luomaa
ristivetoa. Se on osin totta, mutta ei välttämättä niin ongelmallinen asia kuin joskus annetaan
ymmärtää.

Eri tutkimuksissa haastatellut nuoret eivät tunteneet itseään niin vieraiksi ja kummajaisiksi, koska
maahanmuuttajia on jo niin paljon Suomessa. Jatkuvan "integroittamisen" kohteeksi joutuminen voi
tuntua kiusalliselta ja erilaistaa negatiivisesti.

Maahanmuuttajanuoria tutkinut Veronika Honkasalo on samaa mieltä.

"Olen vastustanut tätä ajatusta, että nämä nuoret putoavat kahden kulttuurin väliin. Ensinnäkään
kulttuurit ei ole kokonaisuuksia. Toisekseen nuoret itse sanovat, että en mä kävele tuolla ympäriinsä
miettimässä että kuka mä olen ja minne olen menossa. Eivät he etsi identiteettiään."

Mutta se on Honkasalon mukaan tärkeää, että perhe on mukana kaikessa toiminnassa, jolla
maahanmuuttajia autetaan.

"Esimerkiksi työllisyyttä ei ole mielekästä pohtia vain omana kokonaisuutenaan.”

Työllistymiseen liittyy koko kulttuuri. Perhe, lähiyhteisö ja esimerkiksi alueen julkiset tilat
maahanmuuttajien ja suomalaisten kohtaamispaikkana.

5. Koulumenestys

Yleisesti kaikkien maahanmuuttajien koulumenestyksestä tiedetään kotimaisten ja ulkomaisten


tutkimusten perusteella, että he menestyvät valtaväestöä heikommin. Tämä näkyy esimerkiksi Pisa-
tutkimuksessa. Ero valtaväestön ja ei-valtaväestön välillä on kuitenkin Suomessa pienempi kuin
esimerkiksi Hollannissa.
Suomessa toinen sukupolvi menestyy koulussa itse asiassa valtaväestöä hiukan paremmin
peruskoulussa. Mutta siirryttäessä toiselle asteelle he jäävät helpommin syrjään – vaikka he
hakisivatkin koulutukseen.

Helsinkiläisistä peruskoululaisista joka viides on maahanmuuttajataustainen.

6. ”Syrjäytyminen”

Työ- ja elinkeinoministeriön tutkimus piirsi hätkähdyttävää kuvaa suomalaista nuorista.


Työmarkkinoiden ja koulutuksen ulkopuolella olevista 15–29-vuotiaista nuorista 32 000:lla oli vain
perusasteen tutkinto. Vajaat 40 prosenttia heistä oli viiden vuoden seurantajakson jälkeen edelleen
samassa asemassa. Näistä neljännes oli maahanmuuttajia – tilastotutkimuksen mukaan.

Mutta vaikka osa tutkimuksista kertoo, että "mitä erilaisempi kulttuuritausta, sitä herkemmin nuori
syrjäytyy", selitys ei ole niin yksinkertainen. Maahanmuuttajien menestymisen tai ei-menestymisen
taustalta löytyvät useimmin klassiset kasvatussosiologian selittäjät. Elina Kilven tutkimus kertoo, että
kun vakioidaan eri kulttuuritausta, niin vanhempien koulutus- ja tulotaso ovat selittävät tekijät. Tämä
pätee kaikkialla Euroopassa. Syy ei siis ole maahanmuutto tai maahanmuuttajuus eikä niillä ole
ylisukupolvittaisia vaikutuksia.

Niinpä maahanmuuttajien toista sukupolvea autetaan samalla tavalla kuin ketä tahansa. Suuressa
mittakaavassa heihin vaikuttaa hyvinvointivaltio. Kuten asuntopolitiikka: syntyykö syrjäytyneiden
alueita ja kasautuvaa huono-osaisuutta? Miten muuten jaetaan huono- ja hyväosaisuutta?

"Tilastoihin perustuvat tutkimukset antavat kuitenkin yksipuolisen kuvan ongelmista. Systeemi ikään
kuin tuottaa syrjäytymispuhetta, Systeemi sanoo, että sinäolet syrjäytynyt jos et mene työelämään
ammattikoulun, lukioon tai töihin – jos oppimispolku onkin vähän erilainen kuin traditionaalinen",
sanoo muun muassa maahanmuuttajien koulutuspolkuihin perehtynyt tutkija Marianne Teräs Helsingin
yliopiston käyttäytymistieteellisestä tiedekunnasta.

Kuitenkaan esimerkiksi kaikki maahanmuuttajanuoret eivät koe olevansa syrjäytyneitä tai syrjässä,
vaikka he eivät jatkaisi heti peruskoulun jälkeen opiskelemaan.

"He kokevat, että he miettivät mitä he tekevät. He ehkä lähtevät käymään vanhempiensa
kotimaassa, ehkä menevät tuttavien omistamaan ravintolaan. Mutta heillä on
tulevaisuudensuunnitelmia, unelmia. Aika kova pärjäämisen tarve. He haluavat koulutuksen,
(jota he ja vanhemmat arvostavat) he haluavat työpaikan. Se on hyvin erilainen kulma kuin
perinteinen 'alistettu toiseus'. Nuorten puheessa 'mä teen päätöksiä, minä haen' – ja sitten
tietenkin perhe on siinä mukana", Teräs sanoo.

Osa toki uhkaa ajautua syrjään koulutuksesta ja työelämästä. Näihin ongelmiin annetaan apua
esimerkiksi samassa Vamos-projektissa, jossa autetaan kaikkia helsinkiläisiä nuoria saamaan
arkeaan järjestykseen. Toinen esimerkki on tänä vuonna alkanut Diakonissalaitoksen ja
kaupungin sosiaaliviraston Amigo-projekti, joka hakee yrityksistä mentoreita
syrjäytymisvaarassa oleville maahanmuuttajanuorille

7. Perhe

Kuvittelemme helposti, että esimerkiksi islaminuskoisten maahanmuuttajatytöt elävät


kunniamurhan pelossa, eivätkä heidän vanhempansa anna heidän kouluttautua. Mutta mutta.

Vanhempien sosioekonominen asema on pudonnut usein heidän muuttaessaan uuteen maahan.


Siksi – tutkitustikin – maahanmuuttajat ovat tavoitteellisia ja kunnianhimoisia ihmisiä. HE
yrittävät kuroa pudotusta kiinni. Nämä samat toiveet asetetaan lapsiin, kouluttautumista
kannustetaan.

Maahanmuuttajanuorten perheiden ongelmat ovatkin keskimäärin samantyyppisiä kuin


suomalaistenkin kohdalla: kotiintuloajat, koulun käyminen. Maahanmuuttajuus tai kulttuuri eivät
niitä selitä.

Erityisiä, suomalaisperheistä poikkeavia piirteitä maahanmuuttajaperheiden sukupolvien välillä


toki on. Nuoret ovat vanhempiaan edellä kotoutumisessa. He joutuvat hoitamaan vanhempiensa
asioita. Mutta perheet ovat hirveän erilaisia – ei voi puhua yhdestä maahanmuuttajanuoren
kokemuksesta.

"Olen tehnyt paljon töitä nuorten ja tyttöjen kanssa – se on selvä, että paljon pitäisi tehdä
yhteistyötä perheiden kanssa. Pitäisi huomioida myös perheiden lähtökohdat, elinolot ja
olosuhteet. Maahanmuuttajaperheistä on paljon puhetta, vähän tietoa", Veronika Honkasalo
sanoo.

Samaa sanoo Marianne Teräs: "Systeemi lähtee yksilöllisestä kotoutumisesta – kotoutumisen


yksikkö pitäisi olla perhe, koska ne ovat mukana nuoren arjessa koko ajan, hyvin vahvasti. Mitä
on kotoutuminen? Se on myös vanhempien ja nuoren välillä tapahtuvaa kehitystä: että
vanhemmat oppisivat tuntemaan systeemin ja oppisivat luottamaan suomalaisiinkin
koulutuspolkuihin ja ymmärtämään niitä, Ja että nuoren ei tarvitsisi koko ajan olla tulkki ja
kotouttaja.”

Tampereen Hervannassa – jonne keskittyi jo 1990-luvun alussa paljon nuoria maahanmuuttajia –


on havaittu, että ristiriitojen ratkomisessa auttoivat parhaiten moniammatilliset lähiyhteisöön
keskittyvät projektit, joissa otetaan mukaan myös perhe ja maahanmuuttajanuoren maailmaa
tuntevat sukulaiset.
8. Yleistilanne Suomen työmarkkinoilla

Vielä vuonna 2007 julkaistussa työ- ja elinkeinoministeriön selvityksessä ulkomaisen työvoiman


tarpeesta todettiin, että maassa jo asuvien maahanmuuttajien työllisyysasteen lisääminen ei riitä'
vinoutuvan huoltosuhteen korjaamiseksi, vaan ulkomailta on yritettävä rekrytoida työvoimaa.

Kuitenkin jo pari vuotta myöhemmin samat selvittäjät ovat uudessa analyysissaan sitä mieltä, että
"Analyysin lähtökohtana on, että kotimaisten työvoimareservien (ml. Suomessa jo asuvat
ulkomaalaiset) täysimääräistä hyödyntämistä priorisoidaan ulkomailta palkattavaan työvoimaan
nähden. Ammatillisen ja alueellisen liikkuvuuden edistäminen sekä työvoiman ulkopuolella olevien
työikäisten rekrytointi työelämään ovat siten avainasemassa. Ulkomailta rekrytoitavat työntekijät
muodostavat näin ollen sekundaarisen työvoimareservin."

Muutos voi liittyä taloudellisen taantumaan alkamiseen ja samalla muuttuneeseen poliittiseen


ilmastoon. Sinänsä on selvää, että Suomi ei täysin pysty hyödyntämään maassa jo asuvien
ulkomaalaisten tai maahanmuuttajataustaisen ihmisten potentiaalia.

Ulkomaan kansalaisten työmarkkina-asema on nykyisin kantaväestöä heikompi. Erityisesti vähän aikaa


Suomessa asuneista suuri osa on työvoiman ulkopuolella, ja ulkomaalaisten työttömyys on yli
kaksinkertainen kantaväestöön verrattuna – naisilla kolminkertainen. Lisäksi esimerkiksi venäläisistä
noin puolet ilmoittaa olevansa koulutustaan vastaamattomassa työssä – vaikka venäläistä taustaa
olevilla naisilla on useammin korkeakoulututkinto kun suomalaisilla.

Työvoiman saatavuusongelmat ovat viime aikoina olleet yleisimpiä rakennustoiminnassa ja


liikenteessä. Yksittäisistä ammateista rekrytointiongelmia on lisäksi koettu erityisesti sosiaali- ja
terveysalalla. Alueellisesti tarkasteltuna ongelmallisimpia ovat olleet Etelä-Suomi ja Kainuu.

Pitemmällä aikavälillä eniten työpaikkoja ennustetaan avautuvan palvelutyössä sekä sosiaali- ja


terveysalan työssä. Poistuman korvaamisen ohella näille aloille tarvitaan tulevaisuudessa merkittävästi
lisätyövoimaa.

Vaikka ulkomaalaisten maahanmuutto onkin ollut kasvussa, pysyvä muutto työn perusteella on
Suomessa yhä vähäistä. Työn perusteella pysyvästi muuttavien eli väestörekisteriin kirjautuvan muuton
osuudeksi arvioidaan tällä hetkellä noin 5 – 10 % ulkomaalaisten nettomaahanmuutosta.
Ulkomailta palkkaaminen on kuitenkin viime vuosina lisääntynyt, vaikka julkinen valta ei olekaan
harjoittanut aktiivista maahanmuuttopolitiikkaa.
ja näiden komponenttien väliset virrat. Vihreät nuolet kuvaat työmarkkinatavoitteiden kannalta po-
sitiivisia virtoja ja punaiset nuolet negatiivisia virtoja.

Kuvio 1. Väestörakenne ja työperusteinen m aahanmuutto

Työvoima
2 700 000
Työvoimaan kuulumattomat
Työlliset 2 600 000
2 500 000

Työttömät
180 000
98 % 98 %
95 %

5%

2%
2%

Maahanmuutto
Suomen kansalaiset

Ulkomaiden kansalaiset

Ulkomaalaisten työttömyysasteessa on suurta vaihtelua kansalaisuusryhmittäin. Suurin työttömyysaste


on pakolaisina ja muista humanitaarisista syistä maahan muuttaneilla, kuten Irakin, Iranin ja Somalian
kansalaisilla (noin 45 – 65 %). Pienin työttömyysaste on OECD-maiden kansalaisilla, joilla
työttömyysaste voi olla koko väestön työttömyysastetta pienempi. Suuren kansalaisuusryhmittäisen
hajonnan takia ulkomaalaisten (keskimääräinen) työttömyysaste ei ole kuvaajana kovin
informatiivinen.

Kaikkien kansalaisuusryhmien keskimääräinen työttömyysaste vaihtelee myös voimakkaasti alueittain.


Alueelliset erot ovat samantapaisia kuin koko väestönkin työttömyysasteessa, mutta joitakin eroja
löytyy. Koko maassa ulkomaalaisten ja koko väestön työttömyysasteiden ero on vuonna 2007 ollut
noin 13 prosenttiyksikköä, mutta esimerkiksi Pohjois-Karjalassa ulkomaalaisten työttömyysaste on
lähes 27 prosenttiyksikköä suurempi kuin alueen koko väestön työttömyysaste. Myös esim.
Uudellamaalla ja Hämeessä ko. suhdeluku on selvästi valtakunnallista keskiarvoa korkeampi.
5

Taulukko 1. Toimipaikkojen osuus, joissa on ollut ulkomaalaista työvoimaa toimialoittain


vuonna 2007

Niiden toimipaikkojen osuus,


Toimiala joissa on ulkomaalaista työvoimaa
Maa/metsätalous 11 %
Teollisuus 6%
Rakennus 3%
Kauppa ym. 1%
Liikenne 2%
Liike-elämän palvelut 2%
Julkiset palvelut 2%
Muut palvelut 2%

Kaikki toimialat 3%
Lähde: Tilastokeskus/TEM, työnantajahaastattelut

Myöskään
Myöskään ulkomaalaisten
ulkomaalaisten jakautuminen
jakautuminen eri toimialoille
eri toimialoille ei täysin
ei täysin heijasta
heijasta työmarkkinoiden
työmarkkinoiden tarpeita
tarpeita (ks.
(ks. kuvio 4). Toimialuejakautumisessa yksi selittävä tekijä ovat ulkomaalaisten
kuvio 4). Toimialuejakautumisessa yksi selittävä tekijä ovat ulkomaalaisten työllistymisen työllistymisen eri-
tyispiirteet. Ulkomaalaisväestö työllistyy muuta väestöä keskimääräistä useammin
erityispiirteet. Kuten sanottu, ”ulkomaalaisväestö työllistyy muuta väestöä keskimääräistä useammin koulutusta vas-
taamattomiin
koulutusta suoritustason
vastaamattomiin tehtäviin. He
suoritustason ovat usein
tehtäviin”. He epätyypillisissä työsuhteissatyösuhteissa
ovat usein epätyypillisissä eivätkä muuta vä-
eivätkä
estöä vastaavassa määrin etene sisääntulopaikasta eteenpäin. Maa- ja metsätalouden
muuta väestöä vastaavassa määrin etene sisääntulopaikasta eteenpäin. Maa- ja metsätalouden kausityöt kausityöt sekä
teollisuus
sekä ja ja
teollisuus rakentaminen
rakentaminen ovat
ovattarjonneet
tarjonneetvarsinkin
varsinkinulkomaalaisille
ulkomaalaisillesuhteellisesti
suhteellisestienemmän
enemmäntyötilai-
suuksia kuin muulle väestölle.
työtilaisuuksia kuin muulle väestölle.

1.3 Ulkomaalaisten työttömyys eri alueilla

Ulkomaalaisia on viime vuosina ollut työttöminä työnhakijoina 30 000:n vaiheilla. Luvussa on ollut
lievä nouseva trendi, mutta se johtuu enemmänkin ulkomaalaisten kokonaismäärän ja heidän työ-
voimaosuutensa kasvusta kuin heidän työllisyystilanteensa huonontum isesta.

Ulkomaalaisten työttömyysasteesta saadaan tietoja noin kahden vuoden viiveellä. Ulkomaalaisten


työttömyysasteessa on suurta vaihtelua kansalaisuusryhmittäin. Suurin työttömyysaste on pakolaisi-
na ja muista humanitaarisista syistä maahan muuttaneilla, kuten Irakin, Iranin ja Somalian kansalai-
silla (noin 45 – 65 %). Pienin työttömyysaste on OECD-maiden kansalaisilla, joilla työttömyysaste
voi olla koko väestön työttömyysastetta pienempi. Suuren kansalaisuusryhmittäisen hajonnan takia
ulkomaalaisten (keskimääräinen) työttömyysaste ei ole kuvaajana kovin informatiivinen.

Kaikkien kansalaisuusryhmien keskimääräinen työttömyysaste vaihtelee myös voimakkaasti alueit-


tain. Alueelliset erot ovat samantapaisia kuin koko väestönkin työttömyysasteessa, mutta joitakin
eroja löytyy. Koko maassa ulkomaalaisten ja koko väestön työttömyysasteiden ero on vuonna 2007
ollut noin 13 prosenttiyksikköä, mutta esimerkiksi Pohjois-Karjalassa ulkomaalaisten työttömyysas-
te on lähes 27 prosenttiyksikköä suurempi kuin alueen koko väestön työttömyysaste. Myös esim.
Uudellamaalla ja Hämeessä ko. suhdeluku on selv ästi valtakunnallista keskiarvoa korkeampi.
8

Kuvio 4. Työvoiman saatavuusongelmia kokeneiden toimipaikkojen osuus työvoimaa hakeneista


toimipaikoista toimialoittain vuosina 2006 ja 2007

50 %

45 % 2006
2007
40 %

35 %

30 %

25 %

20 %

15 %

10 %

5%

0%
.

t
e


s

t
l.

lu
ym

lv

lu
uu

nu
ta

nn

ve

en
ve

.p
en
lis

e
pa

al
al

te
ik

el
et

ol

ak

tp
.p
Li
up

Yh
e-
/m

Te

uu
lk
ik
Ka
aa

Ju
Li

M
M

Eniten työvoiman hankintaan liittyviä ongelmia on viime aikoina ollut seuraavissa ammateissa:
Enitensairaanhoitaja, lääkäri, lähihoitaja,
työvoiman hankintaan lastentarhanopettaja,
liittyviä ongelmia levyseppä-hitsaaja,
on viime aikoina ollut seuraavissalastenhoitaja,
ammateissa: koneista-
ja, linja-autonkuljettaja,
sairaanhoitaja, hammaslääkäri
lääkäri, lähihoitaja, ja laitoshuoltaja.
lastentarhanopettaja, Taulukossa 3 lastenhoitaja,
levyseppä-hitsaaja, on esitetty ongelmallisimmat
koneistaja,
ammatit toimialoittain.
linja-autonkuljettaja, hammaslääkäri ja laitoshuoltaja.

Edelliset tiedot ovat siis TEM:in selvityksestä. Voi kuitenkin kysyä, näemmekö edelleen kaikki
ulkomaalaiset ja maahanmuuttajataustaiset ainoastaan ratkaisuna vähän koulutusta vaativille,
työvoimapulasta kärsiville aloille?

9. Toisen sukupolven siirtyminen työmarkkinoille

Maahanmuuttajien toisen sukupolven työllistyminen on osin erilaista kuin ensimmäisen sukupolven tai
maahan vastatulleiden. Jälkimmäisten kohdalla kysymyksiä ovat kieli tai esimerkiksi muuntokoulutus –
kuinka saada lähtömaan tutkinnot vastaamaan suomalaisia. Se on kallista.

Toisen sukupolven kohdalla kynnys on ainakin ulkomailla ollut nimenomaan rekrytointivaiheessa –


työantajat syrjivät väärännimisiä ja väärän värisiä hakijoita.
Syrjivät asenteet työmarkkinoilla eivät ole ihme: 45 prosenttia suomalaistakin on ainakin osin samaa
mieltä siitä, että "tiettyjen rotujen edustajat ovat pysyvästi kyvyttömiä elämään modernissa
yhteiskunnassa".

Nuoret itse puhuvat paljon syrjinnästä ja rasismista liittyen heidän työllistymiseensä. Se on tietysti
vaikea asia "ratkaista", mutta nuorten omasta näkökulmasta keskeinen. Asenneongelmat ovat osin
tietämättömyyttä: työnantajat kyseenalaistavat toisen sukupolven kielitaidon tai ”suomalaisuuden”.
Ilmiö on niin uusi, että emme välttämättä hoksaa, että kyse on suurelta osin täysin Suomessa
kasvaneista ihmisistä.

Edessä on haasteita – kun toinen sukupolvi huomaa, että he eivät ole samassa asemassa
työmarkkinoilla kuin "kantaväestö". Tämä on nähty jo esimerkiksi Ruotsissa ja Ranskassa. Sama
koskee myös adoptiolapsia. Pelkästään erinäköisyys ja liian eksoottinen nimi riittävät edelleen
heikentämään heidän mahdollisuuksiaan työllistyä. Seurauksena voi olla turhautuminen.

Tästä on kyse myös ”Malmö-skenaariossa”: nuorten turhautumisesta, joka purkautuu jopa


mellakointina. Mutta siinä on kyse myös rasismista ja segregaatiosta – sekä sinänsä hyvää
tarkoittavasta ”maahanmuuttajaistamisesta”.

Tutkimushaastatteluissa on esiintynyt näkemyksiä, että vaikka kaikissa muissa OECD-maissa toinen


sukupolvi on kohdannut vaikeuksia työmarkkinoille siirtymisessä, tämä ei pätisi Suomessa. Erityisiä
perusteita tälle optimismille ei ole. Se saattaa johtua siitä, että toistaiseksi työmarkkinoille on siirtynyt
vain pieni määrä toisen sukupolven maahanmuuttajia.

Toki töitä voi löytyä, mutta muualta Euroopasta tiedetään, että toinenkin sukupolvi päätyy suorittavan
tason töihin valtaväestöä useammin – vaikka esimerkiksi Saksassa toinen sukupolvi kouluttautuu
paremmin kuin valtaväestö. Yksilöt eivät pääse käyttämään koko potentiaaliaan: emmekä toisaalta me
pienenä maana saa kaikkea "irti" täällä asuvista.

Perhe liittyy paljon myös toisen sukupolven työllistymiseen. Ensimmäisen sukupolven heikko asema
työmarkkinoilla vaikuttaa siihen, että ensinnäkään toisella sukupolvella ei keskimääräisesti ottaen ole
roolimalleja työssäkäyvistä aikuisista maahanmuuttajista.

Isompi vaikutus on kuitenkin sillä, että toisen sukupolven vanhemmilla ei ole verkostoja
yhteiskunnassa. Tämän on todettu vaikuttavan merkittävästi työllistymistä haittaavana tekijänä. Ei ole
vanhempien kavereita tai sukulaisia, jotka kertoisivat avoimista työpaikoista tai hoitaisivat lapsen
harjoitteluun omaan yhtiöönsä.

Toisekseen vanhemmilla ei ole osaamista auttaa suomalaisen koulutusverkoston keskellä luovimisessa.


He eivät osaa auttaa hakemusten teossa, eivät välttämättä edes tiedä missä voi tai kannattaa opiskella
mitäkin alaa.

Tässä mielessä toisen sukupolven työllistyminen on erityisesti maahanmuuttajakysymys. Eli kun


yhdistetään suomalaisten opettajien stereotyyppiset käsitykset maahanmuuttajille sopivista ammateista
näiden vanhempien puuttuviin verkostoihin – ei ihme, että meillä halvat pitsat.
Joka tapauksessa toisen sukupolven ongelmia ratkaistaessa on tärkeää valita, keitä halutaan auttaa.
Syrjäytyneimpien työllistymis- ja muita ongelmia ratkotaan kärjistäen samoilla keinoilla kuin
syrjäytyneiden täysin suomalaistenkin nuorten ongelmia. He tarvitsevat "saattamista" eli kädestä
pitämistä. Tämä ei ole suomalaiselle järjestelmälle tyypillistä. Siitä on kuitenkin hyviä kokemuksia,
kuten Aseman seudun olohuoneessa, jossa "valvotaan" niin nuorten koulunkäyntiä kuin
vuokranmaksua.

Veronika Honkasalo muistuttaa vertaissuhteiden merkityksestä.


"Ne maahanmuuttajanuoret, jotka ovat jo työelämässä, toimisivat hyvänä esimerkkinä. Kertoisivat
miten se onnistuu, millaista työelämässä on, miten omista oikeuksista voi pitää kiinni."

Mitä tulee "hyvinvoivien" toisen sukupolven maahanmuuttajien työllistymiseen, keinot ovat osin
erilaiset. Tarvitsemme esimerkiksi portinavaajia. Helsingin kaupungin henkilöstökeskuksen
työvoimaan saatavuudesta vastaava Leena Lähdesmäki-Koistinen toteaa, että ne virastot, joiden on
esimerkiksi työvoimapulan vuoksi ollut "pakko" ottaa maahanmuuttajia töihin, ovat nyt kaikkein
suopeimpia palkkaamaan maahanmuuttajia.
"He ovat huomanneet, että hyötyä on enemmän kuin pelkkä työvoimatarpeen täyttäminen. Heille ei ole
mikään ongelma palkata maahanmuuttajia, koska hyödyt ovat molemmin puolisia."

Hän kiinnittää huomion pieniin, mutta merkityksellisiin asioihin. Esimerkiksi työpaikkailmoitukset


yksin voivat olla luonteeltaan syrjiviä: niistä ei ymmärrä välttämättä suomalainenkaan, mitä tehtävään
kuuluu. Lisäksi vaatimuslista voi olla kohtuuton, vaikka kaikki tietävät, että kukaan ei osaa kaikkea
vaadittavaa. Ainakin kaikki suomalaiset tietävät.

Paljon on tietysti jo tehty maahanmuuttajien työllistymisen auttamiseksi. Erilaiset pehmeät tavat siirtyä
työelämään – nuorten työpajoista oppisopimuskoulutuksiin – ovat toimineet hyvin.
Oppisopimuskoulutuksia on esimerkiksi Helsingissä räätälöity nimenomaan maahanmuuttajille, jolloin
niiden osana on ollut kielikoulutusta työaikana. Tätä toinen sukupolvi ei tietenkään välttämättä tarvitse.

10. Kielikysymys

Helsingin kaupungin henkilöstökeskuksen rekrytoinnin tukitiimin esimies Leena Lähdesmäki-


Koistinen sanoo, että yleisesti ottaen maahanmuuttajien työllistymisen keskeisenä esteenä on kolme
asiaa: kieli, kieli ja kieli. Tämä pätee osin myös maahanmuuttajien toiseen sukupolveen. Heistä osa
puhuu kyllä sujuvasti suomea, mutta kirjoittamisessa on vaikeuksia.

Muutenkin kielitaitovaatimukset kietoutuvat osaksi sekä ensimmäisen että toisen sukupolven kohdalla.
Työnantajat epäilevä myös toisen sukupolven maahanmuuttajien kielitaitoa – sitä käytetään syynä
työhaastatteluun kutsumatta jättämiselle. Kielitaitokysymys saa osakseen kritiikkiä monelta suunnalta.

Esimerkiksi ruotsin osaamisvaatimukset julkisella sektorilla karsivat ison osan maahanmuuttajista,


myös toisesta sukupolvesta.
"Kielivaatimukset ovat liian kiveen hakattuja. Onko ihan varma, että tarvitaan joka tehtävässä joko
täydellistä suomen tai sitten ruotsin taitoa? Eikö riittäisi, jos yksikössä joku osaa?" kysyy Lähdesmäki-
Koistinen.

Entä voisivatko suomalaiset työpaikat oppia kestämään epätäydellistä suomen kieltä?

11. Yrittäjyys

Tutkimusten mukaan yrittäjyys on maahanmuuttajille luonnollisesti tapa työllistyä, kun asema


työmarkkinoilla on muuten heikko.

Tilastokeskuksen yritysrekisterin mukaan, jo vuonna 2008 ulkomaalaistaustaisten yrityksiä oli


pääkaupunkiseudulla kaikista yrityksistä noin 10 prosenttia ja koko Uudellamaalla noin 16 %.

Viime vuonna pääkaupunkiseudulla ulkomaan kansalaisten yrityksiä oli pääkaupunkiseudulla arviolta 2


500 – 3 500. Eniten yrityksiä on virolaisilla, venäläisillä, turkkilaisilla ja ruotsalaisilla. Vähiten yrittäjiä
puolestaan on somalialaisissa, kenialaisissa ja etiopialaisissa.

Eri maista tulevat yrittäjät näyttävät erikoistuvan eri aloille. Pohjoismaista, läntisistä EU-maista,
Venäjältä ja Baltiasta tulevista yrittäjistä suuri osa toimii tukku- ja vähittäiskaupassa sekä liike-elämän
palvelualoilla. Ravintoloihin keskittyvät Pohjois-Afrikasta, Turkista, Lähi-idästä ja muualta Aasiasta
tulevat maahanmuuttajat. Venäläiset omistavat kuljetusyrityksiä, ja virolaiset yrittävät rakennusalalla.

Ainakin Helsingissä yrittäjyys pitää maahanmuuttajat hyvin kiinni työelämässä. Kolmen vuoden
jälkeen yrittäjiksi ryhtyneistä kaksi kolmesta jatkaa edelleen ja vain alle kymmenen prosenttia on
työttöminä.

Maahanmuuttajien yritykset vastaavat arviolta 2,5 prosentista koko maan yrityskannasta. Yritykset
työllistivät arviolta 15 500 henkeä yrittäjät mukaan lukien, mikä on 1,2 prosenttia yritysten
työllisyydestä. Pienyritysten henkilöstön tarkka määrittely on kuitenkin hankalaa.
Maahanmuuttajayritysten liikevaihto, 4-5 miljardia euroa, vastaa 1,5 prosenttia yritysten
kokonaisliikevaihdosta.

Mutta yrittäjyys merkitsee maahanmuuttajille muutakin kuin työllistymistä: se tuottaa paremman


sosiaalisen statuksen ja vaikuttaa myönteisesti minä-kuvaan. Yrittäjyys on kuitenkin kaksijakoista:
toisaalta suomalaiset esimerkiksi arvostavat itsensä työllistämistä, mutta toisaalta
maahanmuuttajataustaiset yrittäjät ovat kohdanneet kateutta menestyessään "liikaa". Toisaalta näemme
etenkin pienet ravintola-alan yritykset osaltaan elvyttävän suomen pienyrittäjäkantaa, toisaalta näemme
ne harmaan talouden lippulaivoina.

Maahanmuuttajat eivät kuitenkaan perusta kovin paljon yrityksiä: hiukan vanhassa tutkimuksessa
todettiin, että Suomeen 1990-luvun alussa saapuneista maahanmuuttajista 4 prosenttia oli perustanut
muutaman vuoden kuluessa yrityksen, kun valtaväestön kohdalla yrittäjiä oli kahdeksan prosenttia.
Maahanmuuttajien yrityksiä on kahdenlaisia: ns. saarekeyrityksiä, jotka tarjoavat palvelujaan lähinnä
omalle etniselle ryhmälle. Näitä näemme Kalliossa eksoottisten elintarvikeliikkeiden muodossa. Toiset,
ns. välittäjäyritykset tarjoavat yleensä esimerkiksi ravintolapalveluja myös kantaväestölle.
"Hyvä haaste olisi saada innostettua nuoria maahanmuuttajia tai toista sukupolvea perustamaan
muitakin kuin kebab-pitserioita. Entä hoivapalvelujen tarjoaminen? Entä kulttuurien välinen
kommunikaatio?" Veronika Honkasalo sanoo.

Ylikansalliset sosiaaliset verkostot ja eri kulttuurien parempi ymmärtäminen ovat toisen sukupolven
etuja, joita ei ehkä ole täysin hyödynnetty.

12. Jo työelämässä olevien maahanmuuttajien asema suomalaisilla työmarkkinoilla

Sinänsä esimerkiksi maahanmuuttajien matalapalkka-aloilla työskenteleminen ei ole osoitus


syrjinnästä. Kuitenkin heitä kohdellaan eri tavalla esimerkiksi työehdoissa. Suomessa
maahanmuuttajien järjestäytymisaste on matala, mutta silti heidän työehtojaan koskevat kiistat ovat
vahvasti yliedustettuina esimerkiksi Palvelualojen ammattiliiton tilastoissa.

Lisäksi maahanmuuttajataustaiset ajautuvat esimerkiksi hoitoalalla usein työpaikan sisäisessä


hierarkiassa alapäähän. Esimieheksi heitä hakeutuu vähän – tämä on huomattu esimerkiksi Helsingin
kaupungin henkilöstöhallinnossa. Jokin kannustus puuttuu.

Suomessa on tehty erilaisia ohjeita, joilla tehdään jopa selkokielellä selvää suomalaisen työelämän
kirjoitetuista säännöistä ja yleisistä kirjoittamattomistakin. Suomalaisen työelämän ja erityisesti
työpaikkakohtaista kirjoittamattomat säännöt ovat kuitenkin sellaisia, jotka helposti unohdetaan
välittää.

Suomalainen työelämä ei ehkä kuitenkaan ole valmis muuttumaan moninaisemmaksi. Se liittyy koko
kotouttamisen ideana, joka parhaimmillaan on vuoropuhelua, jossa molemmat oppivat ja joustavat.

Tähän liittyy myös koko maahanmuuttokeskustelun muuttuminen kulttuurikeskeiseksi. Euroopan


maahanmuuttohistoria alkoi 1960-luvulla työstä. Kaikilla eurooppalaisilla mailla oli
vierastyösopimuksia. Näiden muuttajien identiteetti oli työläinen: he eivätkä muutkaan ajatelleet heitä
ensisijaisesti jonkun kulttuurin tai uskonnon edustajina. Esimerkiksi Tanskassa maahanmuuttajat
identifioituivat heti ammattiliittoihin.

13. Lopuksi

Vaikuttaa siltä, että toisen sukupolven auttamiseksi keinomme ovat helposti kotouttamiseen liittyviä –
sellaisia, jotka sopivat ensimmäiselle sukupolvelle. Tässäkin raportissa viitataan keinoihin ja
projekteihin, jotka eivät ehkä ole relevantteja toisen sukupolven kohdalla. Toisaalta esimerkiksi
työelämän syrjivät asenteet tai ennakkoluulot koskettavat niin ensimmäistä kuin toista sukupolvea.
Toisekseen on selvää, että yhdellä läpileikkaavalla strategialla emme pysty ratkomaan heterogeenisen
”maahanmuuttajaväestön” ongelmia. Pitää päättää keitä autetaan ja luopua liiallisesta universalismista.

Kolmanneksi on hyvä muistaa oppi Tanskasta. Siellä on huomattu, että maahanmuuttajiin


kohdistuvissa projekteissa vaikein haaste on saada projekteihin osallistujia: ensin pitää saavuttaa
luottamus. Eräässä projektissa Tanskassa hyvin pärjänneet maahanmuuttajanaiset ja -miehet kävivät
kertomassa oman elämäntarinansa koululaisille. Miehet eivät olisi tulleet mukaan, jos naiset eivät olisi
jo saavuttaneet projektin vetäjien luottamusta aiemmassa projektissa.

Lähteet

Haastatellut:

- Sanna Vesikansa, tutkija, THL. Perehtynyt erityisesti ulkomaisen työvoiman


rekrytointimahdollisuuksiin.
- Tuuli Kurki, tutkija, Helsingin yliopisto, maahanmuuttajien siirtyminen eri koulutuspoluille.
- Marianne Teräs, maahanmuuttajia ja koulutusta tutkinut tutkija, Helsingin yliopisto. Currently
involved in a project called "Opening up Pathways to Competence and Employment for Immigrants in
Finland" (OPCE) funded by the Academy of Finland and coordinated by University of Jyväskylä.
- Lotta Haikkola, sosiologian tutkija, Helsingin yliopisto: toisen sukupolven identiteetti. Toimittanut
kirjan “Maahanmuutto ja sukupolvet“.
- Veronika Honkasalo, maahanmuuttajanuorten, erityisesti tyttöjen vapaa-aikaa tutkinut tutkija.
- Ulla Nord, sosiaalityöntekijä, johtaa Amigo-projektia, joka hakee yrityksistä mentoreita
syrjäytymisvaarassa oleville nuorille, erityisesti maahanmuuttajille.
- Leena Lähdesmäki-Koistinen, Helsingin kaupungin henkilöstökeskus, rekrytoinnin tukitiimin
esimies

Kirjalliset lähteet:

Kirja: Maahanmuutto ja sukupolvet (Tuomas Martikainen, Lotta Haikkola, toim.)


Kirja: Avoin Suomi – kuka vastaa? Työperusteisesta maahanmuutosta (Hannu-Pekka Huttunen, Suvi
Äärilä, toim.)
Kirja: Vieraita työssä – työelämän etnistyvä eriarvoisuus. Sirpa Wrede & Camilla Nordberg (toim.)
Gaudeamus 2010
Lehtiartikkeli: Suomi kasvaa ulkomaalaisvoimin, HS 23.3.2011
Lehtiartikkeli: Yrittäjyys takaa työn pitkäksi aikaa, HS 22.8. 2010
Artikkeli: Sukupuolittuneita ja rodullistettuja koulutusreittejä: Maahanmuuttajataustaiset tytöt
siirtymässä toisen asteen koulutuksiin (Tuuli Kurki, Nuorisotutkimus 4/2009)
Tutkimusraportti: Maahanmuutto vastauksena työvoiman saatavuuteen (Työministeriö 2/2007)
Tutkimus: Monikulttuuriset nuoret, vapaa-aika ja kansalaistoimintaan osallistuminen (Honkasalo ym.
2007, Harila ym. 2009)
Tutkimusraportti: Tuomaala, Mika & Torvi, Kai: Kohti työperusteita maahanmuuttoa: ulkomailta
palkattavan työvoiman tarpeen arviointi. TEM analyyseja 9/ 2008. Helsinki.
Pro gradu: Maria Riala, Second-generation immigrants on the Finnish labour market in 2020 –
Alternative futures, 2009
Working Together for Better Integration – Immigrants, Police and Social Work. Editors: Elli Heikkilä,
Manon Danker, Emilio José Gómez Ciriano, Hugh McLaughlin and Henny Reubsaet.
Siirtolaisuusinstituutti 2011.
Raportti: MIPEX, Migrant Integration Policy Index, British Council 2011.

You might also like