Professional Documents
Culture Documents
Maahanmuuttajat ja työ -
toinen sukupolvi
Studiokysymys: Miten vältämme Malmö-skenaarion?
Riku Siivonen & Taneli Heikka
2.5.2011
Sisältö
1. Johdanto ........................................................................................................................................................................... 3
2. Maahanmuuttajat Suomessa .................................................................................................................................... 4
3. Maahanmuuttajien toisen sukupolven yleistilanne ........................................................................................ 6
4. Identiteetti ja perhe .................................................................................................................................................... 7
5. Koulumenestys .............................................................................................................................................................. 7
6. ”Syrjäytyminen” ............................................................................................................................................................ 8
7. Perhe ................................................................................................................................................................................. 9
8. Yleistilanne Suomen työmarkkinoilla ............................................................................................................... 10
9. Toisen sukupolven siirtyminen työmarkkinoille .......................................................................................... 13
10. Kielikysymys ............................................................................................................................................................. 15
11. Yrittäjyys .................................................................................................................................................................... 16
12. Jo työelämässä olevien maahanmuuttajien asema suomalaisilla työmarkkinoilla ...................... 17
13. Lopuksi........................................................................................................................................................................ 17
Lähteet................................................................................................................................................................................ 18
1. Johdanto
Perusteluna on usein realismi: ”sinne ainakin pääsee”, ja alalla tarvitaan työvoimaa. Lisäksi jotkut
opettajat katsovat esimerkiksi somalityttöjen soveltuvan hyvin hoitotyöhön, koska hehän ovat kaikki
hoitaneet ison perheensä sisaruksia. Tällaisten kategorisoitujen käsitysten perusteella tehdään pitkän
tähtäimen suunnitelmia toisten puolesta.
MAVA kuvastaa tapaamme niputtaa maahanmuuttajat yhdeksi kastiksi. Samalla kurssilla voi olla
miehiä, naisia, maistereita, peruskoulun käyneitä – heidän koulutukselliset valmiutensa ovat hyvin
erilaiset. Osallistujien ikähaitari on 19–45. He ovat asuneet Suomessa hyvin eri aikoja. Lisäksi
kurssilaiset eroavat uskonnon, kulttuurin ja kansalaisuuden perusteella.
Samalla MAVA kuvaa tarjonnan niukkuutta: Helsingissä eräälle kurssille haki 80, pääsi 19. Uuden
uran pohtimista riittää monella maahanmuuttajalla. Kurki kertoo rakennusinsinööristä, joka haki oman
alansa töitä. Työvoimatoimisto sanoi, ettei kannata yrittääkään. Virkailija tarjosi bussikuskin ammattia.
Mies halusi kuitenkin oman alansa töitä – mutta ei päässyt. Lopulta hän päätyi MAVA-koulutukseen ja
sitä kautta lopulta opettajien suositusten kautta lähiohoitajakurssille. Näin insinööristä tuli lähihoitaja.
Tuuli Kurki sanoo, että tietyllä tavalla järjestelmämme "maahanmuuttajaistaa", kuten hän
tutkimuksessaan on ilmiön nimennyt. Mava-koulutukseen tulee heterogeeninen porukka ihmisiä –
mutta sieltä lähtee homogeenisempi ryhmä ulos: näin opetetaan mikä on maahanmuuttajan paikka ja
tehtävä tässä yhteiskunnassa.
Se kuvaa tietysti myös yleisemmin sitä, kuinka käsityksemme suomalaisuudesta on varsin tiukka.
Milloin ihminen muuttuu suomalaiseksi? Tarvitaanko siihen kaksi vuotta, 20 vuotta vai kolme
sukupolvea? Onko tiettyjä etnisiä ryhmiä, joiden jälkeläiset eivät muutu koskaan suomalaisiksi?
Tämä liittyy toisen sukupolven maahanmuuttajiin. Sillä termillä heistä puhutaan – vaikka Suomessa
syntyneet maahanmuuttajien lapset eivät ole koskaan elämässään muuttaneet. Eivätkä he myöskään
halua itseään kutsuttavan maahanmuuttajiksi – mutta eivät toisaalta kutsu itseään aina suomalaisiksi.
2. Maahanmuuttajat Suomessa
Koko kuvasta ehkä kaksi seuraavaa graafia kertovat yhden olennaisen muistettavan seikan. Vaikka
julkinen keskustelu keskittyykin usein esimerkiksi Afrikan maista tuleviin turvapaikanhakijoihin,
heidän osuutensa on pieni. Ulkomailla syntynyt väestö tulee Suomeen naapurimaista.
Ulkomailla syntynyt väestö syntymämaan mukaan 2009.
Lähde: Tilastokeskus 2011.
Entinen NL tai
Muut
Venäjä
38 %
23 %
Ruotsi
13 %
Viro
Saksa 9%
Entinen
Jugoslavia Thaimaa Irak Kiina
Somalia
Tiivistäen voidaan sanoa, että toisen sukupolven maahanmuuttajia on kymmeniä tuhansia, he ovat
hyvin heterogeeninen ryhmä ja että he ovat nuoria.
Kahdelle maahanmuuttajalle Suomessa syntyneitä lapsia on vuonna 2010 reilut 40 000. Jos toiseen
sukupolveen lasketaan myös hyvin nuorena maahan muuttaneet lapset sekä kansainvälisistä
avioliitoista syntyneet lapset, joiden toinen vanhempi on ulkomaalainen, luku nousee reilusti yli sataan
tuhanteen.
Lehtihaastattelussa Haikkola kuitenkin muistuttaa, ettei tästä tule päätellä, etteivät nämä nuoret olisi
kotoutuneet tai suomalaistuneet. Kyse on usein nuorille tyypillisestä kehitysvaiheesta, jossa halutaan
erottautua muista omaa erityisyyttä etsiessä.
”Kyse voi olla omien juurien löytämisestä, tietynlaisesta uudelleen etnistymisestä”, toteaa Haikkola. Ei
siis pidä ajatella, että ulkomaalaisuuteen perustuva identiteetti olisi syrjäytyneen ihmisen identiteetti.
Usein toisen sukupolven ongelmaksi kuvataan vanhempien kulttuurin ja ympäröivän kulttuurin luomaa
ristivetoa. Se on osin totta, mutta ei välttämättä niin ongelmallinen asia kuin joskus annetaan
ymmärtää.
Eri tutkimuksissa haastatellut nuoret eivät tunteneet itseään niin vieraiksi ja kummajaisiksi, koska
maahanmuuttajia on jo niin paljon Suomessa. Jatkuvan "integroittamisen" kohteeksi joutuminen voi
tuntua kiusalliselta ja erilaistaa negatiivisesti.
"Olen vastustanut tätä ajatusta, että nämä nuoret putoavat kahden kulttuurin väliin. Ensinnäkään
kulttuurit ei ole kokonaisuuksia. Toisekseen nuoret itse sanovat, että en mä kävele tuolla ympäriinsä
miettimässä että kuka mä olen ja minne olen menossa. Eivät he etsi identiteettiään."
Mutta se on Honkasalon mukaan tärkeää, että perhe on mukana kaikessa toiminnassa, jolla
maahanmuuttajia autetaan.
Työllistymiseen liittyy koko kulttuuri. Perhe, lähiyhteisö ja esimerkiksi alueen julkiset tilat
maahanmuuttajien ja suomalaisten kohtaamispaikkana.
5. Koulumenestys
6. ”Syrjäytyminen”
Mutta vaikka osa tutkimuksista kertoo, että "mitä erilaisempi kulttuuritausta, sitä herkemmin nuori
syrjäytyy", selitys ei ole niin yksinkertainen. Maahanmuuttajien menestymisen tai ei-menestymisen
taustalta löytyvät useimmin klassiset kasvatussosiologian selittäjät. Elina Kilven tutkimus kertoo, että
kun vakioidaan eri kulttuuritausta, niin vanhempien koulutus- ja tulotaso ovat selittävät tekijät. Tämä
pätee kaikkialla Euroopassa. Syy ei siis ole maahanmuutto tai maahanmuuttajuus eikä niillä ole
ylisukupolvittaisia vaikutuksia.
Niinpä maahanmuuttajien toista sukupolvea autetaan samalla tavalla kuin ketä tahansa. Suuressa
mittakaavassa heihin vaikuttaa hyvinvointivaltio. Kuten asuntopolitiikka: syntyykö syrjäytyneiden
alueita ja kasautuvaa huono-osaisuutta? Miten muuten jaetaan huono- ja hyväosaisuutta?
"Tilastoihin perustuvat tutkimukset antavat kuitenkin yksipuolisen kuvan ongelmista. Systeemi ikään
kuin tuottaa syrjäytymispuhetta, Systeemi sanoo, että sinäolet syrjäytynyt jos et mene työelämään
ammattikoulun, lukioon tai töihin – jos oppimispolku onkin vähän erilainen kuin traditionaalinen",
sanoo muun muassa maahanmuuttajien koulutuspolkuihin perehtynyt tutkija Marianne Teräs Helsingin
yliopiston käyttäytymistieteellisestä tiedekunnasta.
Kuitenkaan esimerkiksi kaikki maahanmuuttajanuoret eivät koe olevansa syrjäytyneitä tai syrjässä,
vaikka he eivät jatkaisi heti peruskoulun jälkeen opiskelemaan.
"He kokevat, että he miettivät mitä he tekevät. He ehkä lähtevät käymään vanhempiensa
kotimaassa, ehkä menevät tuttavien omistamaan ravintolaan. Mutta heillä on
tulevaisuudensuunnitelmia, unelmia. Aika kova pärjäämisen tarve. He haluavat koulutuksen,
(jota he ja vanhemmat arvostavat) he haluavat työpaikan. Se on hyvin erilainen kulma kuin
perinteinen 'alistettu toiseus'. Nuorten puheessa 'mä teen päätöksiä, minä haen' – ja sitten
tietenkin perhe on siinä mukana", Teräs sanoo.
Osa toki uhkaa ajautua syrjään koulutuksesta ja työelämästä. Näihin ongelmiin annetaan apua
esimerkiksi samassa Vamos-projektissa, jossa autetaan kaikkia helsinkiläisiä nuoria saamaan
arkeaan järjestykseen. Toinen esimerkki on tänä vuonna alkanut Diakonissalaitoksen ja
kaupungin sosiaaliviraston Amigo-projekti, joka hakee yrityksistä mentoreita
syrjäytymisvaarassa oleville maahanmuuttajanuorille
7. Perhe
"Olen tehnyt paljon töitä nuorten ja tyttöjen kanssa – se on selvä, että paljon pitäisi tehdä
yhteistyötä perheiden kanssa. Pitäisi huomioida myös perheiden lähtökohdat, elinolot ja
olosuhteet. Maahanmuuttajaperheistä on paljon puhetta, vähän tietoa", Veronika Honkasalo
sanoo.
Kuitenkin jo pari vuotta myöhemmin samat selvittäjät ovat uudessa analyysissaan sitä mieltä, että
"Analyysin lähtökohtana on, että kotimaisten työvoimareservien (ml. Suomessa jo asuvat
ulkomaalaiset) täysimääräistä hyödyntämistä priorisoidaan ulkomailta palkattavaan työvoimaan
nähden. Ammatillisen ja alueellisen liikkuvuuden edistäminen sekä työvoiman ulkopuolella olevien
työikäisten rekrytointi työelämään ovat siten avainasemassa. Ulkomailta rekrytoitavat työntekijät
muodostavat näin ollen sekundaarisen työvoimareservin."
Vaikka ulkomaalaisten maahanmuutto onkin ollut kasvussa, pysyvä muutto työn perusteella on
Suomessa yhä vähäistä. Työn perusteella pysyvästi muuttavien eli väestörekisteriin kirjautuvan muuton
osuudeksi arvioidaan tällä hetkellä noin 5 – 10 % ulkomaalaisten nettomaahanmuutosta.
Ulkomailta palkkaaminen on kuitenkin viime vuosina lisääntynyt, vaikka julkinen valta ei olekaan
harjoittanut aktiivista maahanmuuttopolitiikkaa.
ja näiden komponenttien väliset virrat. Vihreät nuolet kuvaat työmarkkinatavoitteiden kannalta po-
sitiivisia virtoja ja punaiset nuolet negatiivisia virtoja.
Työvoima
2 700 000
Työvoimaan kuulumattomat
Työlliset 2 600 000
2 500 000
Työttömät
180 000
98 % 98 %
95 %
5%
2%
2%
Maahanmuutto
Suomen kansalaiset
Ulkomaiden kansalaiset
Kaikki toimialat 3%
Lähde: Tilastokeskus/TEM, työnantajahaastattelut
Myöskään
Myöskään ulkomaalaisten
ulkomaalaisten jakautuminen
jakautuminen eri toimialoille
eri toimialoille ei täysin
ei täysin heijasta
heijasta työmarkkinoiden
työmarkkinoiden tarpeita
tarpeita (ks.
(ks. kuvio 4). Toimialuejakautumisessa yksi selittävä tekijä ovat ulkomaalaisten
kuvio 4). Toimialuejakautumisessa yksi selittävä tekijä ovat ulkomaalaisten työllistymisen työllistymisen eri-
tyispiirteet. Ulkomaalaisväestö työllistyy muuta väestöä keskimääräistä useammin
erityispiirteet. Kuten sanottu, ”ulkomaalaisväestö työllistyy muuta väestöä keskimääräistä useammin koulutusta vas-
taamattomiin
koulutusta suoritustason
vastaamattomiin tehtäviin. He
suoritustason ovat usein
tehtäviin”. He epätyypillisissä työsuhteissatyösuhteissa
ovat usein epätyypillisissä eivätkä muuta vä-
eivätkä
estöä vastaavassa määrin etene sisääntulopaikasta eteenpäin. Maa- ja metsätalouden
muuta väestöä vastaavassa määrin etene sisääntulopaikasta eteenpäin. Maa- ja metsätalouden kausityöt kausityöt sekä
teollisuus
sekä ja ja
teollisuus rakentaminen
rakentaminen ovat
ovattarjonneet
tarjonneetvarsinkin
varsinkinulkomaalaisille
ulkomaalaisillesuhteellisesti
suhteellisestienemmän
enemmäntyötilai-
suuksia kuin muulle väestölle.
työtilaisuuksia kuin muulle väestölle.
Ulkomaalaisia on viime vuosina ollut työttöminä työnhakijoina 30 000:n vaiheilla. Luvussa on ollut
lievä nouseva trendi, mutta se johtuu enemmänkin ulkomaalaisten kokonaismäärän ja heidän työ-
voimaosuutensa kasvusta kuin heidän työllisyystilanteensa huonontum isesta.
50 %
45 % 2006
2007
40 %
35 %
30 %
25 %
20 %
15 %
10 %
5%
0%
.
t
e
sä
s
t
l.
lu
ym
lv
lu
uu
nu
ta
nn
ve
en
ve
sä
.p
en
lis
e
pa
al
al
te
ik
el
et
ol
ak
tp
.p
Li
up
Yh
e-
/m
Te
uu
lk
ik
Ka
aa
Ju
Li
M
M
Eniten työvoiman hankintaan liittyviä ongelmia on viime aikoina ollut seuraavissa ammateissa:
Enitensairaanhoitaja, lääkäri, lähihoitaja,
työvoiman hankintaan lastentarhanopettaja,
liittyviä ongelmia levyseppä-hitsaaja,
on viime aikoina ollut seuraavissalastenhoitaja,
ammateissa: koneista-
ja, linja-autonkuljettaja,
sairaanhoitaja, hammaslääkäri
lääkäri, lähihoitaja, ja laitoshuoltaja.
lastentarhanopettaja, Taulukossa 3 lastenhoitaja,
levyseppä-hitsaaja, on esitetty ongelmallisimmat
koneistaja,
ammatit toimialoittain.
linja-autonkuljettaja, hammaslääkäri ja laitoshuoltaja.
Edelliset tiedot ovat siis TEM:in selvityksestä. Voi kuitenkin kysyä, näemmekö edelleen kaikki
ulkomaalaiset ja maahanmuuttajataustaiset ainoastaan ratkaisuna vähän koulutusta vaativille,
työvoimapulasta kärsiville aloille?
Maahanmuuttajien toisen sukupolven työllistyminen on osin erilaista kuin ensimmäisen sukupolven tai
maahan vastatulleiden. Jälkimmäisten kohdalla kysymyksiä ovat kieli tai esimerkiksi muuntokoulutus –
kuinka saada lähtömaan tutkinnot vastaamaan suomalaisia. Se on kallista.
Nuoret itse puhuvat paljon syrjinnästä ja rasismista liittyen heidän työllistymiseensä. Se on tietysti
vaikea asia "ratkaista", mutta nuorten omasta näkökulmasta keskeinen. Asenneongelmat ovat osin
tietämättömyyttä: työnantajat kyseenalaistavat toisen sukupolven kielitaidon tai ”suomalaisuuden”.
Ilmiö on niin uusi, että emme välttämättä hoksaa, että kyse on suurelta osin täysin Suomessa
kasvaneista ihmisistä.
Edessä on haasteita – kun toinen sukupolvi huomaa, että he eivät ole samassa asemassa
työmarkkinoilla kuin "kantaväestö". Tämä on nähty jo esimerkiksi Ruotsissa ja Ranskassa. Sama
koskee myös adoptiolapsia. Pelkästään erinäköisyys ja liian eksoottinen nimi riittävät edelleen
heikentämään heidän mahdollisuuksiaan työllistyä. Seurauksena voi olla turhautuminen.
Toki töitä voi löytyä, mutta muualta Euroopasta tiedetään, että toinenkin sukupolvi päätyy suorittavan
tason töihin valtaväestöä useammin – vaikka esimerkiksi Saksassa toinen sukupolvi kouluttautuu
paremmin kuin valtaväestö. Yksilöt eivät pääse käyttämään koko potentiaaliaan: emmekä toisaalta me
pienenä maana saa kaikkea "irti" täällä asuvista.
Perhe liittyy paljon myös toisen sukupolven työllistymiseen. Ensimmäisen sukupolven heikko asema
työmarkkinoilla vaikuttaa siihen, että ensinnäkään toisella sukupolvella ei keskimääräisesti ottaen ole
roolimalleja työssäkäyvistä aikuisista maahanmuuttajista.
Isompi vaikutus on kuitenkin sillä, että toisen sukupolven vanhemmilla ei ole verkostoja
yhteiskunnassa. Tämän on todettu vaikuttavan merkittävästi työllistymistä haittaavana tekijänä. Ei ole
vanhempien kavereita tai sukulaisia, jotka kertoisivat avoimista työpaikoista tai hoitaisivat lapsen
harjoitteluun omaan yhtiöönsä.
Mitä tulee "hyvinvoivien" toisen sukupolven maahanmuuttajien työllistymiseen, keinot ovat osin
erilaiset. Tarvitsemme esimerkiksi portinavaajia. Helsingin kaupungin henkilöstökeskuksen
työvoimaan saatavuudesta vastaava Leena Lähdesmäki-Koistinen toteaa, että ne virastot, joiden on
esimerkiksi työvoimapulan vuoksi ollut "pakko" ottaa maahanmuuttajia töihin, ovat nyt kaikkein
suopeimpia palkkaamaan maahanmuuttajia.
"He ovat huomanneet, että hyötyä on enemmän kuin pelkkä työvoimatarpeen täyttäminen. Heille ei ole
mikään ongelma palkata maahanmuuttajia, koska hyödyt ovat molemmin puolisia."
Paljon on tietysti jo tehty maahanmuuttajien työllistymisen auttamiseksi. Erilaiset pehmeät tavat siirtyä
työelämään – nuorten työpajoista oppisopimuskoulutuksiin – ovat toimineet hyvin.
Oppisopimuskoulutuksia on esimerkiksi Helsingissä räätälöity nimenomaan maahanmuuttajille, jolloin
niiden osana on ollut kielikoulutusta työaikana. Tätä toinen sukupolvi ei tietenkään välttämättä tarvitse.
10. Kielikysymys
Muutenkin kielitaitovaatimukset kietoutuvat osaksi sekä ensimmäisen että toisen sukupolven kohdalla.
Työnantajat epäilevä myös toisen sukupolven maahanmuuttajien kielitaitoa – sitä käytetään syynä
työhaastatteluun kutsumatta jättämiselle. Kielitaitokysymys saa osakseen kritiikkiä monelta suunnalta.
11. Yrittäjyys
Eri maista tulevat yrittäjät näyttävät erikoistuvan eri aloille. Pohjoismaista, läntisistä EU-maista,
Venäjältä ja Baltiasta tulevista yrittäjistä suuri osa toimii tukku- ja vähittäiskaupassa sekä liike-elämän
palvelualoilla. Ravintoloihin keskittyvät Pohjois-Afrikasta, Turkista, Lähi-idästä ja muualta Aasiasta
tulevat maahanmuuttajat. Venäläiset omistavat kuljetusyrityksiä, ja virolaiset yrittävät rakennusalalla.
Ainakin Helsingissä yrittäjyys pitää maahanmuuttajat hyvin kiinni työelämässä. Kolmen vuoden
jälkeen yrittäjiksi ryhtyneistä kaksi kolmesta jatkaa edelleen ja vain alle kymmenen prosenttia on
työttöminä.
Maahanmuuttajien yritykset vastaavat arviolta 2,5 prosentista koko maan yrityskannasta. Yritykset
työllistivät arviolta 15 500 henkeä yrittäjät mukaan lukien, mikä on 1,2 prosenttia yritysten
työllisyydestä. Pienyritysten henkilöstön tarkka määrittely on kuitenkin hankalaa.
Maahanmuuttajayritysten liikevaihto, 4-5 miljardia euroa, vastaa 1,5 prosenttia yritysten
kokonaisliikevaihdosta.
Maahanmuuttajat eivät kuitenkaan perusta kovin paljon yrityksiä: hiukan vanhassa tutkimuksessa
todettiin, että Suomeen 1990-luvun alussa saapuneista maahanmuuttajista 4 prosenttia oli perustanut
muutaman vuoden kuluessa yrityksen, kun valtaväestön kohdalla yrittäjiä oli kahdeksan prosenttia.
Maahanmuuttajien yrityksiä on kahdenlaisia: ns. saarekeyrityksiä, jotka tarjoavat palvelujaan lähinnä
omalle etniselle ryhmälle. Näitä näemme Kalliossa eksoottisten elintarvikeliikkeiden muodossa. Toiset,
ns. välittäjäyritykset tarjoavat yleensä esimerkiksi ravintolapalveluja myös kantaväestölle.
"Hyvä haaste olisi saada innostettua nuoria maahanmuuttajia tai toista sukupolvea perustamaan
muitakin kuin kebab-pitserioita. Entä hoivapalvelujen tarjoaminen? Entä kulttuurien välinen
kommunikaatio?" Veronika Honkasalo sanoo.
Ylikansalliset sosiaaliset verkostot ja eri kulttuurien parempi ymmärtäminen ovat toisen sukupolven
etuja, joita ei ehkä ole täysin hyödynnetty.
Suomessa on tehty erilaisia ohjeita, joilla tehdään jopa selkokielellä selvää suomalaisen työelämän
kirjoitetuista säännöistä ja yleisistä kirjoittamattomistakin. Suomalaisen työelämän ja erityisesti
työpaikkakohtaista kirjoittamattomat säännöt ovat kuitenkin sellaisia, jotka helposti unohdetaan
välittää.
Suomalainen työelämä ei ehkä kuitenkaan ole valmis muuttumaan moninaisemmaksi. Se liittyy koko
kotouttamisen ideana, joka parhaimmillaan on vuoropuhelua, jossa molemmat oppivat ja joustavat.
13. Lopuksi
Vaikuttaa siltä, että toisen sukupolven auttamiseksi keinomme ovat helposti kotouttamiseen liittyviä –
sellaisia, jotka sopivat ensimmäiselle sukupolvelle. Tässäkin raportissa viitataan keinoihin ja
projekteihin, jotka eivät ehkä ole relevantteja toisen sukupolven kohdalla. Toisaalta esimerkiksi
työelämän syrjivät asenteet tai ennakkoluulot koskettavat niin ensimmäistä kuin toista sukupolvea.
Toisekseen on selvää, että yhdellä läpileikkaavalla strategialla emme pysty ratkomaan heterogeenisen
”maahanmuuttajaväestön” ongelmia. Pitää päättää keitä autetaan ja luopua liiallisesta universalismista.
Lähteet
Haastatellut:
Kirjalliset lähteet: